Studiopäiväkirja: 2. päivä

Huomenta. Uusi herääminen studion lattialta. Jouduin kuin jouduinkin töihin. En pitkäksi aikaa, mutta kuitenkin aamu yhdeksästä tunnin eteenpäin. Musiikkiliike aukeaa sopivasti samaan saumaan. Pitää saada phaser- kitaraefekti. Vanha efektipurkki koki traagisesti Oberheimer midikeyboardin tuhovoiman putovana esineenä.
Onneksi musiikkiliike on auki. Olen jo myöhässä sovitusta aikataulusta, mutta päätän käydä kokeilemassa parit muljuttimet parissa hyvin varustellussa musiikkikaupassa. Ensimmäinen tarjoaa kolme vaihtoehtoa, kaikki Ibanezia. Analog Phaser, Phaser ja joku mod phase -efekti. Kovin olivat ohuita ääniä mitä nämä tuottivat. Ei kelpaa. Seuraavasta liikkeestä sain ihan ilmaiseksi testikäyttöön Digitechin HyperPhase- efektin.

Test run.

EI toimi. Kuulostaa melkeinpä flangerilta, jossa on pirusti erinäköisiä numikoita erilaisia käyttötarkoituksia varten.
Laihaa 2000-lukua. No Phaser today.

Eilisen päivän saldona kolme biisiä nauhalla. Tämä luo paineita tälle päivälle. Ensimmäisessä kappaleessa täytyy sovittaa pari osaa keskenään; usko ei nyt varsinaisesti lopu kesken, mutta sitä koetellaan jonkin verran ennen kuin uusi progressiivinen, jopa hieman King Crimsoniin päin kumartava väliosa kappaleeseen on sovitettu. Se on kerrassaan upean kuuloinen. Koko kappale lurpsahtaa nauhalle muutamalla otolla. Parit paikkaukset, tuplaukset ja rautalankakitarat, ja neljännen kappaleen pohjat ovat valmiina. Onneksi olkoon PKP.  

Tässä väälissä käyn palauttamassa kokeilussa olleen efektin. Kiitos hei. Vielä on yksi mahdollisuus. Kitarapaja. Pikaisen etsinnän jälkeen tuloksena on nolla phaseria mutta mielessä myyjän lupaus tuoda omasta efektilaudastaan MXR 90 -phaser kilpailukykyisellä hinnalla myyntiin. Huomiseen.

Rock-kappale. Rumia kitarasoundeja lähtee Snarling Dogista. Ne ovat hyviä ja toivon mukaan erottuvat omintakeisesti kappaleen säkeistössä. Alkuun tomikomppi. Krautrockia. Rautalankaa. Hippeilyä. Loppuun jumalainen kitarasoolo. Kitarasooloon pysähtyy hyvin jatkunut flow yhteisessä ääniaaltojen tuottamis- ja tallentamisprosessissa. Onneksi ehkä viidestoista otto on hyvä. Hyvähyvä. Ei enempää eikä vähempää kuin viisi biisinpohjaa nauhalla.

Kello ei ole vielä mahdottoman paljon. Vasta työehtosopimuksien mukainen työ-aika täytetty. Josko vielä sujuisi yksi kappale?
 Koetamme. Ei suju. Basson hienovire matkusti vankkureissa pieneen taloon preerialla ja jäi sinne. Haemme sen sieltä huomenna. Väsyttää jo liiaksikin. Mutta vielä jaksamme testiajaa vibrafoniin saamamme kumilenksut, mistä aiemmassa postauksessa mainitsin. Ne toimivat. Toimivat paremmat kuin aidot. Testiajon suorittavat Lento-Olennon ja PKP:n basistit. Tästä on hyvä jatkaa. Zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz................