Noniin. Punaisen kuningattaren periaatteen ensimmäinen soittokeikka pääkaupungissamme Helsingissä materialisoitui tajuntaamme eilen. Materialisoituminen jatkui myös tänä aamuna lievänä jymähtelynä taka-aivo-lohko jossain, mitä ne nyt ovat.
Semifinaali keikkapaikkana vaikutti mitä mainioimmalta. Ääni kuului ja sähköä riitti. Ruokakin oli herkullista ja sitä oli riittävästi. Paikalla oli myös kaksi muutakin orkesteria; Vauva ja Sininen sinfonia joiden välissä soitimme 38min 45sek kestäneen taide-esityksemme. Itse esitys meni hyvin, ei täydellisesti mutta hyvin. Mitä nyt Lauri tuhosi melkein koko viimeisen kappaleen ajaksi kitaransa elektroniset järjestelmät ja allekirjoittanut katkoi kitarankieliä ja alkoi soittamaan setin ensimmäistä kappaletta neljännen kohdalla, Mutta muilta osin suoriuduimme hienosti kohtalaista tarkkuutta vaativista kappaleistamme ja yleisö tuntui olevan samaa mieltä jos kätten läpsytyksitä voi jotain päätellä, ei meitä ainakaan pulloilla heitelty, raahattu ulos betonialustalle, virtsattu päälle, ruoskittu ruusunoksilla ja syötetty lokeille kalasatamassa. Hyvä niin.
Toivottavasti vielä joku päivä voimme tutustua uudestaan Helsingin kattavaan soittruokalatarjontaan antavana osapuolena.
Tack så mycket stadi!
-jaska
