Tervehdys rakkaat blogilukijat! Tästhän on alkanut tulla tapa, viikon sisällä monta tekstiä blogiin kirjoitettu. mmmm. Ei laiskuudesta tietoakaan.
Maailma, niinkuin me sen tunnemme, elää mielenkiintoisia aikoja; Japani savuaa radioaktiivisiä höyryjä, maa järisee etelä-suomessa, pohjoisafrikka kuohuu ja kansa on kaduilla, Libya hyökkää kansalaisiaan vastaan ja Ranska ja Englati hyökkää Libyaan, äärioikeisto meinaa nousta Suomessa valtaan ja ennenkaikkea PKP on soittanut kolme keikkaa pitkän tauon jälkeen. Huh. Rajua.
Todellakin, kolmas keikka tuli soitettua. Lauantai 19.3, Oulu, Kuusisaaren paviljonki, afrikka11-tapahtuma. Paikkahan on hieno, iso ja valittavissa oli mainio kattaus backlineä valmiina koska aikataulu oli tiukka ei omia vehkeitä paljon paikalle tuotu: 7,5 tuntia ja 8 bändiä. Allekirjoittanut valitsi Roland jazz chorus vahvistimen käyttöönsä. Se palveli hyvin.
Aikataulu piti hienosti ja PKP pääsi aloittamaan suunnitellusti Heinosen Paavon (muista, nro 59.) juonnon jälkeen klo 23:45.
Tässä keikassa oli yksi erikoisuus, PKP (as wii know it)on muistaakseni aina soittanut täydellä ryhmällä, mutta nyt, ensimmäistä kertaa puuttui henkilö, huomasiko kukaan? Saxofonisti! Matias! Klarinetisti! Matias! Missä hän oli? Itseasiassa me emme tienneet missä hän oli, ei suostunut kertomaan. Agenttihommia. Mutta ei hätää, tämä oli vain kertaluontoinen miehistönvajaus, Telakalla 21.4 on taas kokomiehitys ja ehkäpä jotain ekstraakin.
Eikait siinä, edellisenä päivänä sitten piti vähän harjoitella saxofoniosuuksia ja keksiä jotain sen korvaavaa. Oulu-biisiin tuli sitten space-syntikka-soolo. Hyvähyvä.
Keikka alkoikin kappaleella Oulu. Sinänsä erikoinen veto heittää 11 minuuttinen eeppinen teos ekaksi biisiksi. Toimihan se.
Yleisöä oli jonkin verran saapunut paikalle, perjantaina oli ollut enemmän, kuulemma yli 500 ihmistä. Mutta ei se mitään, hieman epäröiden ihmiset lähestyivät lavaa meidän aloittaessa ensimmäistä kappaletta, mutta toisen kappaleen alkuun mennessä yleisöä oli kertynyt lavan eteen ja siinähän te sitten diggailitte hymy korvissa loppuun asti. Kiitos siitä! Kaikenkaikkiaan kai kaikki meni niinkuin pitikin, paitsi Veeran spagaatti-liike soundstekissä. Ei ollut messumattoon luottamista ja krhm, perslihas meni rikki. Se vähän rajoitti keikalle heilumista. Ja Basistilla hajosi instrumentinkannatushihna lavalle mennessä ja piti istua koko keikka. Voivoi. Tarviiko sitä nyt aina niin heilua ja hillua. Kyllä tarvitsee.
Jos otit kuva tai videon, lähetä se, tai linkki siihen meille osoitteeseen punainen.kuningatar@gmail.com
-Jaska, PKP
Tuossa vähän videota keikalta. Pahoittelen, ääni on vaan kameranmikistä, eli ei kummoinen mutta jotain kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti