PUNAISEN KUNINGATTAREN PERIAATE: Kaksi Suuntaa ilmestynyt!

Terve. PKP:n uusi levy Kaksi suuntaa (CD/LP/Lataus) nyt saatavilla Svart Recordsilta, sekä kaikista hyvinvarustetuista levykaupoista kautta maan!

Levy myös kuunneltavissa suoratoistopalveluissa, kuten Spotify ja Apple Music.
Myös Rumba on tarjonnut levymme kuultavaksi. Laita levy kuunteluun, ja sitten kipin kapin levykauppaan!

Biisilista:

1. Elisabeth (4:33)
2. Vuoristoratoja (5:44)
3. White Noise (4:27)
4. Kaksi Suuntaa (7:07)
5. Punainen lanka (4:45)
6. Nälkä (4:26)
7. Musta koira (4:37)
8. Laboratorio (5:33)

Elisabet

Kuningatar Elisabet, minne katosit?
lähiöiden reunalla sinut vuosi sitten nähtiin
 uutta kamaa länsituuli kaukomailta puhaltaa
   on sulla uudet kasvot, silmät sammuneet
 rajamailla pidin miekkaa rinnallasi, ystävä
   nyt ajat muuttuneeet, lasi on vain lasia
   filmi pyörii tyhjää, poissa ovat ihmiset
 ei kukaan notku ovilla kun uusi aalto tulee

         Vain kuolema parantaa hölmön
            aika kiitää kuin nuoli
           aina vaivainen valittaa
            ei kukaan notku ovilla
             kun uusi aalto tulee

           Vain me olemme jäljellä
            haistan talven tulevan
            kansa istuu nurmikolla
           pullot poliisin kiusana
             missä on arvokkuus,
            kaiken kansan juhlat?
             missä olet Elisabet,
             kun uusi aalto tulee

             Ei suurta menetystä
             tuhka sataa tuuleen
                 se on maata
      mutten saata enää yhtään kuollutta
           soi surumarssi huonosti
            mitä tänään ostaisin?
        kuule Elisabet, kerron sinulle

         Vain kuolema parantaa hölmön
            aika kiitää kuin nuoli
           aina vaivainen valittaa
            ei kukaan notku ovilla
             kun uusi aalto tulee

          Aavelaivat, aavekaupungit
                   haaveet
               harhat taivaalla
                  Ave María
                   näkemiin
          Aavelaivat, aavekaupungit
                   haaveet
               harhat taivaalla
                  Ave María
                   näkemiin
                   näkemiin
                   näkemiin

Vuoristoratoja

Kun taivas repeää, teen sinulle kunniaa
 Kun mieli repeää, teen sinulle kunniaa

     Puuttomat lehdet sanaton lupaus
   rautainen portti sen sarana laulaa
   huomenta maailma huurteinen taivas
      jäätyvät vedet ja jäätyvä maa

       mutten siltikään ole yksin

             sisimpäni palaa
          rintaan hiiltyy tuli
           en enää sinne palaa

            alitajunta nauraa
          yllättävältä taholta
            odottamatta valoa
          vuoristoratoja, kuvia
           niissä odotan sinua

       en, en, en, en, en, en, en
       en, en, en, en, en, en, en

    Huomenta avaruus täytetty lupaus
    askeleeni varmat kun polku aukeaa

 Kun mieli repeää teen sinulle kunniaa
saanko levähtää? kukaan ei jatka tarinaa
    kun taivas repeää  olenko siellä
        olenko siellä missä sinä?

            Puuttomat lehdet
             sanaton lupaus
            rautainen portti
            sen sarana laulaa
            huomenta maailma
             nyt näen kauas
            lähden tästä pois

          sanomatta sanaakaan

       mutten siltikään ole yksin
       mutten siltikään ole yksin



 
  
  
White noise

            Hiukset rätisee tuulessa
           kovin on huono keli lentää
          peiton alla maailmaa piilossa
        viraston akka pyytää taas käymään

  mitä minä teen, kun mikään ei tunnu miltään?

   Jos vielä jotain teen, suotko anteeksi sen?

   myönnän, hukkasin sen elämäni kaukosäätimen
käännä käännä virta pois aivan hiljaa olla vois
käännä käännä virta pois kuuluu vain white noise

            Elämä tyhjä kuluta kuluta
           väsyri täynnä savuta savuta
            tapaamiset kaikki unohda
        unohdan mitä minun pitikään sanoa

   Jos vielä jotain teen suotko anteeksi sen?
   myönnän, hukkasin sen elämäni kaukosäätimen
käännä käännä virta pois aivan hiljaa olla vois
käännä käännä virta pois kuuluu vain white noise

                Me kaikki täällä
                  oikea, väärä

                ja kaikki lapset
                    kadonneet

                Me kaikki täällä
                  oikea, väärä

                ja kaikki lapset
                    kadonneet

            Elämä tyhjä kuluta kuluta
           väsyri täynnä savuta savuta
            tapaamiset kaikki unohda
           unohda passivoidu ja katoa

Kaksi suuntaa

Synnyin kesken päivän kunnolliseen, steriiliin ympäristöön. Olin
  peloissani. Ihmettelin, miksi en muistanut mitään. Äiti sanoi
 minulle: rakas lapsi, olet lapsi. Opettaja oli hiljaa. Johtaja
                            hymyili.

Aamunkoitto oli raskas. Katkennut miekka, hylätyksi tuleminen ja
 siitä tihkuva pelko. Kun päivä sarasti, koston enkeli nousi ja
  ratsasti. Mitä siitä seurasi, kun tulin ihmisten kaupunkiin?

  Pilvessä sain parhaat ideani; ryöstelin; riipustelin; tapoin.
 Keräsin aina raivoisat aplodit . Kasvatin siivet ja vaihdoin ne
  merkkarikasoihin. Sain kolumnin paikallislehteen, ja haukuin
   kaikki oikeat ihmiset. Naistenlehdet kyselivät, foorumeissa

                           intettiin:
                  "Kävikö hän koulut loppuun?
                      Onko äitinsä hullu?
              Onko hänen tuotteensa pelkkä kupla,

              vai onko kohta koko aasia pilvessä?"

      No, olin kaikkea tätä, mutta ennen kaikkea estynyt,
          jalostettu ihminen, jolla ei ole päämäärää,

                    mutta kova halu kuristaa.

             Viikossa olin koneessa kohti Helsinkiä
        matkalaukku täynnä kerosiinia ja psyykelääkkeitä

                        Poliisi pysäyttää
                      kuun viimeinen päivä

                       matkalaukku täynnä
                        mitä on myytävänä

 Kun katson peiliin, mitä katson? Se kasino, peilihuoneet muiden
    sanomat sanat, joita en voi tietää Kenet voin tuntea? Kun
    ajattelen läpi kaikki ihmiset miksi itse olen arvoton ja
         heitteillä? En ole tässä mukana. En ole tässä.

                   ei, ei en ole tässä mukana
                      ei, ei en ole tässä
                   ei, ei en ole tässä mukana

                    ei, ei, ei, en ole tässä

                 Ei tämä ei ole matka mihinkään
             ei ole tarkoitusta tatuoitu kehenkään
                en tuntenut ketään, en yritäkään

                eikä kukaan muista vaikka halusin
             Viikossa olin koneessa kohti Helsinkiä

         matkalaukku täynnä kerosiinia, psyykelääkkeitä.
                Kruunu, iiris, pylväs ja alisiin

                on Aasia pilvessä ja länsi lepää

Punainen lanka

 Kuunnellaan taivasta vaikkei se vastaa
  oudosti välähtää kuvani silmissä sun
paikkasi sun kuka tahansa vois nyt ottaa
        asettua aloilleni en saa

              Kohtaloni mun
         on kai lipaltella vain
        asettua aloilleni en saa
            silmäin takana on
           tieto tuo lohduton
        asettua aloilleni en saa

              Kuka lähtee?
           jäljet kentälle jää
          taas voittaja häviää

             Täällä hämärtää
         en suunnitelmaa muista
              ei sanaakaan

     Hiljainen on lähetin ja kuutamo
      kotini vielä odottaa siis saa
  kohtaloni mun on kai liplatella vain
   matkaansa täällä yksin taittaa saa

             Täällä hämärtää
         en suunnitelmaa muista
              ei sanaakaan
       katoaa matto jalkojeni alla
          karkaa taivas ja maa
             punainen lanka

Nälkä

Itsepetosta sinua satutan
         saha kädessä sitä haluan
tiedostamatta sahaan silti oksat alta mun

             Kaiken sen saat
       "Mitä vaan!" koitan huutaa

             hajottaa koitat
           mutta ei voi murtaa
        kaiken sen mitä tiennyt en
             minä kostan sen
             kerran viimeisen
                mitä vaan
              minun on nälkä

              Minun on nälkä
              voinko palata?
              minun on nälkä
              voinko kadota?

               Saha , jalka
          viidakkoveitsi, kaula
           verta syliin putoaa
                  lunta

                 hiukset
                  tulta

                  bensaa
                  naama
           verta  syliin putoaa
                  lunta

              minun on nälkä
              voinko kadota?
              voinko palata?

              minun on nälkä
              voinko kadota?
              voinko kadota?

      Sormenjäljissä toivoton kipinä
      saha kädessä hänen vierellään
  katsomatta sahaat aina oksaa alta mun



 
  
Musta koira

       On jo valmiiksi ikävä
          viimeinen matka

          viimeinen laulu
       vailla viimeistä sanaa
      pilkut putoaa lauseisiin

       viereisellä laiturilla
         joku liitää syliin

           palaa kotiin
    katson kuvajaista ikkunassa

           sen takana yö
              kalpenee

        Otan sanani takaisin
         en ole vahva yksin
      kai koko poljettu elämä
       on lastattu yllätyksin
        pirun selkeä näkemys
       narussa kunnes irtoaa
            musta koira
            musta koira
       narussa kunnes irtoaa

          Musta koira irti
          villi kaiken iän

   Hullun elämän kauniissa puussa
vuodet on uurtaneet jäljet kaarnaan
     talven tuulessa jäätävässä
       soi hiljaa elävä ääni
            se on siinä
            mutta tässä
   mun koko elämä on päättymässä
     onko päässä se musta aukko
     kun hidastuu taivas ja kuu

          Musta koira irti
          villi kaiken iän

        Otan sanani takaisin
         en ole vahva yksin

          Musta koira irti
          villi kaiken iän

Laboratorio

         Sana se nousee äänestä
haluan hukkua kauhoa takaisin, takaisin

         pimeän äänet ja helmet
           nauhasta putoilee
         helisten poluksi ulos

           Äiti, valo, kasvot
               ja kaukana
   vanhus on jäillä viimeistä kertaa

        Kaikki on samoin alussa

          Yössä vieraat kasvot
          mieltä vasten painaa
          hauraat kädet hamuaa
            hajanaista ilmaa
           minut, sain sinut
             aamu, on aika

           tehdä tästä totta
          tehdään tästä totta

               tervetuloa
        katso kun avasit silmät
               ja kuulet

              kun äänesi
            sinulle laulaa

          sen matkan valmiina
        valmiina valaisten tien

        Kaikki on samoin alussa
             lopussa samoin
         vain toisilla sanoilla

       Jossain on tulinen kirkko
  se lämmittää valossa kylpevän taimen
     samoin kuin vaihtuvat galaksit
             mieli räjähtää
         uusiksi väreiksi taas
       huudan ja koitan pysäyttää

        Kaikki on samoin alussa
             lopussa samoin
         vain toisilla sanoilla

torstai 3. syyskuuta 2015

Kaksi Suuntaa ilmestynyt!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Osallistujat