Uusi biisi: "Elisabeth"

Uusi biisi – "Elisabeth" – on nyt kuultavissa.

"Musta koira" on myös edelleen kuunneltavissa, ja se onkin saanut mahtavan määrän kuuntelua lyhyessä ajassa – kiitos teidän kuulijoiden! Laitamme taas uutta musaa ulos, kun miksausvelho on suosiollinen.

Mikä ihmeen musta koira?

Tätä kirjoitettaessa Musta koira -biisi on ollut kuultavissa bändin Soundcloud -sivulta alle vuorokauden, ja olette kuunneleet sitä yli 200 kertaa. Mahtavaa! Siitä inspiroituneena päätin jakaa ajatuksiani biisin tekstistä, ja ajatuksista sen taustalla. Omaa tekstiä on aina konstikasta analysoida, mutta yritetään.


Musta koira

On jo valmiiksi ikävä
viimeinen matka, viimeinen laulu
vailla viimeistä sanaa
pilkut putoaa lauseisiin
viereisellä laiturilla
joku liitää syliin, palaa kotiinl,   
katson kuvajaista ikkunassa
sen takana yö kalpenee

otan sanani takaisin
en ole vahva yksin
kai koko poljettu elämä
on lastattu yllätyksin
pirun selkeä näkemys
narussa kunnes irtoaa
musta koira
musta koira
narussa kunnes irtoaa

musta koira irti villi kaiken iän

hullun elämän kauniissa puussa
vuodet on uurtaneet jäljet kaarnaan
talven tuulessa jäätävässä
soi hiljaa elävä ääni
se on siinä, mutta tässä
mun koko elämä on päättymässä
onko päässä se musta aukko
kun hidastuu taivas ja kuu

musta koira villi irti kaiken iän

otan sanani takaisin
en ole vahva yksin

musta koira villi irti kaiken iän



Mikä ihmeen musta koira?

Punaisen kuningattarelle periaatteelle kirjoittamassani Musta koira -tekstissä tarinan puhuja on jumittunut elämäänsä; asiat ja ajatukset pyörivät muuttumattomana luuppina. Eteenpäin pitäisi päästä, mutta minne? Miten? Ajan kuluessa raskaat askeleet ovat kuluttaneet tutut polut urille. Se on tuttu tie, mutta jokin on muuttunut: näyssä polku muodostaa noidankehän. Tuttujen kuvioiden tuoma turva väistyy rauhattoman tyytymättömyyden tieltä.

Musta koira odottaa pimeässä puiden rajassa. Se on hengittävä höyryävä olento, jota me kaikki toisinaan ajattelemme. Se on uskollinen kumppani, joka valpastuu, kun elämä on käännekohdassa; kun aika on ajanut jonkin jakson elämässä päätökseen, mutta uusi ei ole vielä alkanut.
Kun näemme itsessämme ja läheisissämme ajan hampaan jäljet. Kun mietimme omaa väliaikaisuuttamme ja kuolemaa, haukahtaa musta koira iloisesti ja tulee vierelle. Kuka jätti koiran kytkemättä?

Musti tasuttelee uskollisesti vierellä silloin, kun raskas kuorma painaa sydäntä. Kun on jumissa, eivätkä asiat tunnu koskaan muuttuvan. Voiko tämän tunteen takana olla jotain muuta? En tiedä mitä teen! Oliko tämä elämä sitten tässä? Anna tassu.

Elämän noidankehistä voi löytyä myös lupaus niiden murtumisesta.
Mustassa koirassa lupaus koskee lähtemistä. Odotusta seuraa jotain muuta kuin onnea omien käsien ulottumattomissa: muutospelkoa, pimenevää yötä. Koira pääsee irti ja säntää aamuun. Kuolema ja elämä lyövät kättä. Jokin vanha päättyy ja uusi alkaa.

Kirjoittamiseni keskeytyy, kun kissa kömpii unisena syliin. Se haistelee tuttuja tuoksuja ja köllähtää. Rapsuja. Kissa kuulee jotain ja jatkaa matkaa. Jossain soi tuttu sävelmä, joka muistuttaa uusista aluista. Mustaa koiraa ei näy.


LISÄKSI:

Mustan koiran ja muita edistyksellisiä pop-kappaleita voit kuulla livenä Punaisen kuningattaren periaatteen keikoilla tänä viikonloppuna:

4.10. Tampereen O'Haras Freehouse https://www.facebook.com/events/569651766416638/
5.10. Seinäjoen legendaarinen Warttibaari https://www.facebook.com/events/566812353385385/


 BONUS:

Sarjassamme "rakkaalla lapsella on monta nimeä", PKP:n laulaja Mokka tutkiin Mustan koiran protagonistin arkisia ulottuvuuksia: